Uusliberalismista on tullut hallitseva suuntaus monissa maissa niin ajattelun tasolla kuin talouspolitiikassakin 1970-luvulta lähtien. Yksityistäminen ja markkinaohjaus ovat olleet sen keskeisiä iskulauseita. Sen sijaan talouden sääntely ja hyvinvointivaltio ovat olleet kirosanoja. David Harvey etsii uusliberalistisen ajattelun poliittisia ja taloudellisia juuria ja kertoo miksi se levisi niin nopeasti maailmanlaajuisesti ja mikä siinä meni mahdollisesti pieleen. Margaret Thatcheria ja Ronald Reagania on usein pidetty uusliberalistisen käänteen keskeisinä hahmoina. Tämä on vain osatotuus ja Harvey jäljittää niitä useita erilaisia poliittisia ja taloudellisia voimia Chilestä Kiinaan ja Yhdysvalloista Meksikoon, jotka ovat olleet uuden opin taustalla. Samalla käy ilmi, että uusliberalismin muotoutuminen on ollut ristiriitainen prosessi kaikkialla. Hän tuo myös esiin sen, mitä konkreettisia yhteiskunnallisia seurauksia uusliberalismin sovelluksilla eri puolilla maailmaa on ollut. Harveyn kirja onkin tiivis mutta perusteellinen maailmanpolitiikan ja -talouden analyysi 1970-luvulta nykypäivään.