Tiedotusvälineillä on Suomessa valtaa enemmän kuin koskaan ennen. Sen ovat saaneet tuntea nahoissaan muun muassa Anneli Jäätteenmäki, Ilkka Kanerva, Suvi Lindén, Eeva Kuuskoski, Matti Ahde, Jouko K. Leskinen, Iiro Viinanen ja Jaakko Lassila sekä piispa Ilkka Kantola. He ovat menettäneet virkansa mediamylläkässä, vaikka he olivat aikoinaan mahtavia poliittisen, taloudellisen ja hengellisen vallan käyttäjiä. Takavuosina journalistit nöyristelivät herroja ja aristelivat rooliaan neljäntenä valtiomahtina. Urho Kekkosen ero presidentin virasta tuli siksi suomalaisille yllätyksenä vuonna 1981. Tänään jokainen päättäjä joutuu ottamaan huomioon vallan vahtikoiran terävät hampaat. Kun tiedotusvälineet panevat ison pyörän pyörimään ja toistavat samaa hälysanomaa päivästä toiseen, se merkitsee usein "onnettomalle tunarille" lähtölaskennan alkua - tai naurunalaiseksi joutumista. Risto Uimonen on seurannut Kekkosen ajoista lähtien vallankäyttäjien suhdetta journalisteihin. Mikä on totta ja mikä tarua median mahdissa? Miten toimittajat käyttävät vaikutusvaltaansa? Kirja valottaa myös sitä, kuinka maan mahtavat ovat musertuneet julkisuuden armottomassa valokeilassa.