Ainikka juoksee yöpakkasen kovettamalla hangilla. Muiden kyläläisten kanssa hän ajattaa hirviä kohti ansakuoppaa. Kaikki ei kuitenkaan suju kuten pitäisi. Pian apuun tarvitaan rohtomuorin kasveja sekä tietäjän mahtavia sanoja. Näin alkaa tarina Ainikasta, joka kasvaa naiseksi Kontionkatsomassa myöhäisellä kivikaudella, jolloin Suomen ilmasto oli paljon nykyistä lämpöisempi vaikkakin jälleen kylmenemään päin. Pähkinä- ja metsäomenapuita kasvoi hyvinkin pohjoisessa, mutta jylhistä kuusimetsistä ei ollut vielä tietoakaan. Maa kohosi ja rantaviiva karkasi aina vain lännemmäksi. Kyläläiset luulivat, että meri pakeni ja yrittivät lepytellä maankamaran ja taivaankansien henkiä uhrilahjoin ja loitsuin.