Kuutisen vuotta sitten Richard Taylor kuuli sairastavansa "dementiaa, luultavasti Alzheimer-tyyppiä". Jo itse diagnoosi kuvaa elämisen epävarmuutta taudin kanssa, joka hävittää mielestä koko siihenastisen henkilöhistorian - edes sairauden nimeäminen varmasti ei ole mahdollista niin kauan kuin potilas on hengissä. Alun järkytyksestä toivuttuaan Richard Taylor alkoi kirjoittaa arjestaan Alzheimerin kanssa: mitä hän tietää muistavansa, mitä unohtaneensa, millaista on elää "armaalla alueella", jossa tuntemattomat ihmiset tervehtivät kuitenkin nimeltä sekä tuntea läheisten huoli ja pelko tulevasta. Kirjasta välittyy tekijänsä rohkeus ja lannistumattomuus rappeuttavan sairauden edessä. Se on myös ainutlaatuinen näkökulma tautia sairastavan omiin ajatuksiin - usein dementiapotilaiden tuntoja ja tahtoa tulkitsevat häntä hoitavat ihmiset. Richard Taylorin tarina ei ole pelkästään sairauskertomus vaan hän pohdiskelee terävästi myös kysymyksiä minuudesta, yksityisyydestä, hoivasta ja ihmisarvosta. Kirja on hyödyllistä luettavaa niille, joiden elämää Alzheimerin tauti koskettaa.