Ihminen menee luontoon kuin alkukotiinsa. Eikä mene luontoon ihmisenä, vaan elollisena olentona, yhtenä yhä harvemmista. Olento, nisäkäs, menee alkukotiinsa, sillä on kuullut kutsun, johon vastataan sanattomasti. Olennon suonissa virtaa elämän ainutkertainen neste, joka tulee yhdeksi metsän puiden, kallioiden, veden, maan, ilman ja kaiken hengittävän kanssa. Ari Jäntin runokokoelma on vavisuttavan kaunis sukellus arjen vierellä uinuvaan myyttiseen luontokokemukseen. Metsänpitäjän runot sivelevät lukijansa mieltä, johdattavat hänet olemisen ja elämisen juurille.