Äitien veren perintö on romaani kolmen sukupolven äideistä ja tyttäristä, heidän kipeistä kohtaloistaan ja koettelemuksistaan siirtolaisina Pohjois-Norjassa ja Amerikassa 1850-luvulta lähtien. Äidit ja tyttäret, norjalaisten halveksimat suomalaissiirtolaiset eli kveenit, kohtaavat nälkää, köyhyyttä, sodan kauhuja ja seksuaalista väkivaltaa; he synnyttävät lapsia avioliiton ulkopuolella ja pitävät piilossa häpeällisiä salaisuuksia sukupolvien ajan. Isoäidillä, äidillä ja tyttärellä on kullakin oma tarinansa. Kaisa kertoo äitinsä ja tämän Amerikkaan lähteneen miehen, Nikolain, rakkaudesta. Kaisa itse lähti enonsa kanssa 12-vuotiaana jalan yli Lapin tuntureiden 800 kilometrin päähän Pohjois-Norjaan Suomen köyhyyttä pakoon. Beritin tarina kertoo elämästä lapsiorjana Norjassa ja hänen pakkomielteestään päästä Nikolain omaisuuden jäljille ja palauttaa äidilleen tälle kuuluva perintöosa. Hannan kertomus on Solveig Torvikin oma tarina lapsuudesta natsien miehittämässä Norjassa ja perheen lähdöstä siirtolaisiksi Yhdysvaltain Idahoon.