Vuosina 1918-1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä ei ollut lainkaan virallisia diplomaattisia välejä. Suomalaisen käsityksen mukaan naapurimaat olivat keskenään sodassa. Tsaarilta vallan kaapanneita bolsevikkejä pidettiin kansainvälisessä politiikassa rosvojoukkona, joka käytti neuvotteluaseinaan panttivankeja. Myös pakolaisia suuntautui Suomea kohti, sillä Pietari oli rajalta vain 30 kilometrin päässä. Virallisten suhteiden puuttuminen teki rajaseudusta vyöhykkeen, jossa ei vallinnut sen paremmin rauha kuin sotakaan. Monet vankien ja panttivankien vaihdot tapahtuivat Karjalan kannaksella, joka oli tärkeä väylä myös ulkovaltojen agenteille ja agitaattoreille, lehtimiehille ja maailmanvallankumouksellisille. Ajoittain suhteellisen avoin raja houkutteli rajaliikennettä, joka sai välillä ihmiskaupan luonteen. Raja kertoo elävästi näistä "rajatapauksista", jotka saivat alkunsa eri puolilta maailmaa: Pietarista, Maarianhaminasta, New Yorkista tai Persiasta. Runsaasti kuvitetussa teoksessa keskitytäänkin kiinnostaviin tapauksiin ja toimijoihin, joiden kaikkien tie johti tavalla tai toisella Suomen ja Venäjän rajalle.