Pamuk käsitteli kaksoisolentoteemaa jo läpimurtoromaanissaan Valkoinen linna. Mustassa kirjassa hän kehittelee ja varioi sitä edelleen. Romaani kasvaa tavanomaisesta katoamistarinasta eräänlaiseksi roolipeliksi: henkilöt muuntuvat, vaihtavat osia, muuttavat muotoa kuin naurukabinetissa. Todellisuudesta tulee unenomainen tila, jossa henkilöt ottavat toistensa hahmon ja realiteetit ovat pelkkää kirjallisuutta.