Toisin kuin Andreï Makinen romaanit yleensä, Vain rakkaus ei sijoitu kauas Ranskan tai Venäjän historiaan. Se kurkottaa Angolaan, 1970-luvulle maan itsenäistymisen vuosiin sekä kylmän sodan jälkeiseen aikaan 25 vuotta myöhemmin. Angolan poliittisten vaiheiden myötä romaani kuljettaa lukijaansa niin Afrikassa, Kuubassa kuin Siperiassa. Vallankumoustaistelija Elias Almeida on nähnyt ihmisyyden säälimättömimmillään. Hän todisti lapsena vanhempiensa raa'an kuoleman Angolan kansanousussa. Myöhemmin hän on Neuvostoliiton vakoojana todistanut murhia, raiskauksia ja kidutusta. Kun hän eräänä lumisena yönä harhailee läpeensä rasistisessa Moskovassa, hän kohtaa Annan. Vihan ja pelon keskeltä löytyy rakkaus. Aiempaa realistisempien puitteiden sisältä Vain rakkaudesta löytyy Makinen usko ihmisyyteen paljaimmillaan: yhtä aikaa henkilökohtaisimmillaan ja universaaleimmillaan. Kertojan lakoninen, ideologioita karttava asenne ja Makinen lyyrinen kieli rakentavat romaaniin erityistä, kirpeää viehätystä. Romaani on ehdolla Prix Saint Valentin -palkinnon saajaksi.