"Irrotin veneeni Laatokan Pyhityssaaren rannasta ja palasin Valamon ulapan ja rajan yli. Seitsemän vuoden evakkoaika ja norppien seuraamat seikkailut Euroopan suurimmalla järvellä olivat päättyneet. Palasin kotiin Savonlinnan Haukiniemeen ja läksin seuraavana päivänä Saimaalle. Kotijärveni satakerrat odottivat. Mietin mitä oli evakkoaikanani tapahtunut, missä olivat tuttavahylkeet? Oli syyskuu Haukiveden Tevanlahdella. Monosten luotojen takana näkyi harmaa vesi ja verkon merkkipoiju. Nousin maihin siinä kohdassa, jossa oli kauan sitten ollut norpan pesä. Huomasin tervalepän oksalle lennähtäneen kaarnanpalan. Siinä oli kartta ja salaisuus jonka tahdoin löytää." Kirjailija ja kuvaaja Juha Taskinen kameroineen palaa seitsemän Laatokalla viettämänsä evakkovuoden jälkeen kotijärvelleen Saimaalle. Mitä kuuluu tuttavahylkeille lumettomien talvien ilmastonmuutoksessa? Paluunsa aikana hän tutustuu Saimaan rantojen asukkaisiin ja kuulee ihmeellisiä kertomuksia ja uskomuksia. Taskinen hiihtää ja soutaa rakastamansa järviryppään halki ja näkee Yövedelle, Luonterille ja Puruvedelle katovuosien jälkeen palaavia hylkeitä. Vapautta haluava löytää aarteita, mutta törmää virkakoneistoon ja käy yksinäistä sotaansa lupaviranomaisia vastaan. Paluu Saimaalle on jatkokertomus palkitulle Unelma Saimaasta -kirjalle. Upeat kuvat pysäyttävät ja koskettava teksti herättää. Ne saavat ihmisen pohtimaan vaikutustaan luontoon ja sitä, onko suunnan muuttaminen jo myöhäistä.