"Jo kaukaa valkeiden muovipaalien rivit valmistivat Ekiä pettymykseen. Etäältä ne näyttivät suuhun tuosta vain hotkaistavilta uskovaistenpastilleilta, katkikin purtavilta, vaikka olivat toki tiukaksi pakotettua pehmeää, josta riippuu elikoiden talvi." Koillissuomalaisen vaaran laelta, korkealta tanssitalon vierestä voi lokakuisena päivänä nähdä paljon. Gunnarin ja hänen veljenpoikansa Akselin kannonnokassa rullaa käärimässä, matkalla häitä viettämään. Eetvin poikineen ja navetan tuolla loitompana. Naapurin Huuskos-Ekin kulun navettaankin voi nähdä, vaikka matka tehdään vasta yön pimeydessä. Tommi Liimatan havainto on tarkka, asu paperilla tunnistettava. Huumori kumpuaa kulmasta josta katsotaan ja konkreettisuudesta jolla kerrotaan. Liimatan hahmoilla on leveä kieli mutta puhe tulee syvältä. Muovikorvo tallentaa hitaan päivänkierron ja idyllin karvapuolen, suurten muuttojen jälkeisen maaseudun jota ei voi viedä. Tommi Liimatta on aiemmin julkaissut runoteoksen Avainlastu, kaksi sarjakuvateosta, romaanin Aksel Sunnarborgin hymy sekä kokoamansa Pahkasika-antologian. Syksyllä 2007 ilmestyi Liimatan toimittama Veikko Ennalan tekstikokoelma Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia.