Aaro Hellaakoski (1893-1956) oli rytmien ja runokuvien rohkea kokeilija, suomalaisen modernismin merkittävä tienraivaaja. "Ylpeys ja uhma leimasivat hänen maailmankuvaansa: hän oli kuvien raastaja, sovinnaisuuden ja hienostelun inhoaja. Primitivismi vetosi häneen halki elämän, niin kulttuuritietoiseksi ja -taitoiseksi kuin hän kasvoikin. Suomalaisista runoilijoista hän on minätietoisin. Hänen runoutensa on minuuteen porautumista, maailma on hänen mielteensä. Toisaalta luonto on hänelle arvo sinänsä, hän on luonnontuntoisin suomalainen runoilija", professori Vilho Viksten kirjoittaa Hellaakosken Runojen jälkisanoissa.