Eläkeläisyys on rooli, ei identiteetti, varoittaa Merete Mazzarella. Hänen uusi teoksensa provosoi suuria ikäluokkia pitämään puoliaan. Kun Merete Mazzarella oli siirtymässä eläkkeelle, hän havaitsi, että eläkeläisen oletetaan siirtyvän syrjään kaikesta muustakin. Odotetaan, ettei hän "tyyrää" muita eikä ole toimelias. Ilmaus "vanhemman oikeudella" ei tarkoitakaan, että iäkkäällä on oikeuksia, vaan että on asioita, joiden hän voisi antaa jo olla. Kirjoittajalle alkoi paljastua luokkayhteiskunta, jossa nuoret sanelevat, mitä eläkeläisen rauhaan kuuluu. Mazzarella ihmettelee, miksi vanhoja oikeastaan pidetään konservatiiveina, sillä heissä piilee kumousvoimaa. Nuoren valinnoilla on - toisin kuin iäkkään - kauaskantoisia seurauksia, joten vanhuudesta pitäisikin puhua aikana, jolloin voi rohkeasti ottaa riskejä. Kirjoittaja punoo teeman ympärille pohdintoja elämän suurista kysymyksistä, kirjaa herkullisia sattumuksia, kommentoi luettua, arvojen muuttumista ja yhteiskunnallista kehitystä. Lähipiirikin joutuu tarkkailun kohteeksi: eläkkeellä oleva aviomies alkaa näyttää vaimosta hänen kirjoittaessaan huolestuneelta, vähän niin kuin koira saattaisi näyttää, jos tietäisi emännän kirjoittavan koirakirjaa.