Friedrich Nietzschen ajattelun lähtökohtia on, että inhimillinen tietoisuus on kiinni ruumiillisissa ennakkoehdoissa. Kirjassaan Rahkola tarkastelee tähän asti vähälle huomiolle jäänyttä Nietzschen naturalismia, jäljittää ristiriitaisena ajattelijana pidetyn ajattelijan kirjoitusten sisäistä jatkuvuutta ja hahmottaa kokonaisuuden, jota Nietzsche olisi voinut kannattaa: ihmiselle inhimillinen todellisuus on yhtä suuri kuin koko todellisuus. Rahkolan omin sanoin: "Inhimillinen maailma on ainoa maailma, joka ihmisellä on, ja tästä syystä se pitäisi ottaa vakavasti sen sijaan, että postuloitaisiin todellisuuteen tasoja, jotka yrittävät selittää ihmistä jostakin inhimillisen näkökulman ylittävästä perspektiivistä."