Romaanin kertoja on syvästi masentunut mies, eronnut, yhden lapsen isä, joka ahdistuu sateella. Hän ajautuu tekoihin, joiden oikeudenmukaisuudesta lukijakin joutuu käymään sisäistä keskusteluaan: kukapa ei haluaisi tehdä kuten hän, antaa pedofiileille ansionsa mukaan. Sehän on hämmästyttävän helppoa. Riittää esiintyä netissä alaikäisenä tyttönä ja sopia tapaaminen aikuisen miehen kanssa, jarunkkari hoitaa itse itsensä paikalle, opastaa kotinsa ovelle ja tarjoaa Nissaninsa raaputettavaksi. Sen valkoinen pinta on kuin luotu kirjallisen työn alustaksi, ja kunmies itse ilmaantuu paikalle juuri pedofiili-sanan O:n kohdalla, on aika siirtyä auton käsittelystä ajajaan. Kun tästä ei jää kiinni, on hyvä jatkaa seuraavaan. Ja tämä on niitä rikoksia, joiden suhteen poliisi voi yhä olla ystävämme. Mutta kuka on varjo, joka häntä seuraa? Ja mikä hänen elämänsä on näin raiteiltaan saanut?