Viisi vuotta sitten kirjailija, kuvantekijä ja yksinhuoltaja Kata Kärkkäinen huomasi, ettei hän jaksa hektistä elämänmenoa enää hetkeäkään. Takana oli ainakin tusinan verran erilaisia ammattikokeiluja, vähintään saman verran rooleja, hauskanpitoa, yltiöpäisiä tempauksia, kohujulkisuutta, päihteitä ja syömishäiriöitä. Kaikkea oli enemmän kuin tarpeeksi. Oli tehtävä jotakin, ja nopeasti. Hän päätti hakeutua terapiaan. Muutaman kerran rupattelutuokiosta muovautuikin tiivis neljän vuoden terapiajakso ja diagnoosina itsekokemuksen epävakaus. Kirjassaan Tulikärpäsiä Kata Kärkkäinen kertoo, miltä tuntuu alkaa kolmikymppisenä tutustua itseensä. Hän kirjoittaa muutoksesta, joka oli mahdollista vasta kun hän pystyi kohtaamaan lapsuutensa pelot ja alitajuntansa voimat. Kärkkäinen valaisee kirjassaan itseään säästämättä elämänsä kohelluksia ja kummia käänteitä, joille tuntuu vasta nyt vuosien jälkeen löytyvän jonkinlainen selitys. Kahden lapsen yksinhuoltajaäitinä hän kuorii auki peloistaan pahinta: kuinka on mahdollista voittaa yksinjäämisen pelko - ja jopa nauttia siitä. Kirja piirtää kuvan rohkeasta nuoresta naisesta, joka on saanut paljon, mutta päätynyt vähempään. Se on kirja matkasta itseen ja luovuuden parantavasta voimasta. Tulikärpäsiä onkin matkakirja itsensä löytämiseen ja omien heikkouksiensa myöntämiseen. Kata Kärkkäisen esikoisromaaninsa Minä ja Morrison ilmestyi 1999 ja siitä valmistui elokuva vuonna 2002. Romaani Vangitse minut vapaaksi ilmestyi 2001.