Heikki Meriläinen (1847-1939) oli sotkamolainen talonpoika, joka ryhtyi 1880-luvulla keräämään kansanperinnettä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran opastamana ja kirjoittamaan kaunokirjallisia kansankuvauksia. Hän saavutti mainetta erityisesti taikojen kerääjänä ja kainuulaisen kansan kuvaajana. Meriläisellä oli myös omia tavoitteita ja näkemyksiä keruu- ja kirjoitustyössään, eivätkä ne aina käyneet yksiin keruuta organisoineiden tahojen ja kirjallisuuskriitikkojen ylläpitämien näkemysten kanssa. Tässä tutkimuksessa Heikki Meriläisen keruu- ja kirjoitustyötä on tarkasteltu kansanperinteestä neuvottelemisena, jossa neuvotteluihin osallistuu Meriläisen lisäksi kansan ja oppineiston sekä suullisen ja kirjallisen kulttuurin edustajia. Säilyneiden dokumenttiaineistojen avulla on jäljitetty mahdollisia keskusteluja siitä, mikä kansa on, ketkä ovat kansaihmisiä, millainen perinne on tallettamisen tai kuvaamisen arvoista, kuinka esittää kansanperinnettä teksteissä ja kuka voi kuvata kansaa uskottavasti. Tutkimuksessa on luettavissa myös millaisiin näkemyksiin keskustelijoiden välillä päädyttiin. Heikki Meriläinen ja keskusteluja kansanperinteestä tutkii sotkamolaista talonpoikaa kansanperinteestä neuvottelijana ja näkökulma on suunnattu hänen kauttaan myös kohti oppineistoa ja kirjallisen kulttuurin tapoja tuottaa esityksiä kansanperinteestä.