(Venäläinen onni) - on kuvaus perheen historiasta 1920-1950 -luvuilla Neuvostoliitossa: Stalinin kauden verinen terrori, talonpojille hirvittäviä kärsimyksiä aiheuttanut maatalouden kollektivisointi, Suuren isänmaallisen sodan raskaat vuodet 1941-1945. Kirjan sivuilla heräävät henkiin Stalingradin taistelun traagiset päivät, kaupungin tuhoutuminen saksalaisten pommikoneiden hyökkäyksissä, katutaistelut, saksalaismiehityksen kauhut ja matka kohti keskitysleiriä. Tämän kaiken koki kirjan tekijä - ollen silloin neljätoistavuotias tyttö. Sodan jälkeiset vuodet 1945-55 toivat lisää vaikeuksia: terrorin uhreiksi joutuivat nyt sodasta palanneet, yliopiston opiskelijat ja professorit, tiedemiehet ja taiteilijat. Kirja kertoo niiden ihmisten kohtaloista, jotka uskoivat rakentavansa maailman oikeudenmukaisinta yhteiskuntaa.