Kolmannessa runokokoelmassaan Juhani Brander kuvaa nuorta vihaista miehisyyttä entistä rajummin asein. Kirjaimet palavat, mutta sanat ovat jäiset. Lumen, jään ja pakkasen symboliikka liikuttaa hiljaisen yön kulkijaa. Runominä tuntee "vilustunutta raivoa" modernin maailman kylmän elottomuuden vuoksi, tekee tiliä lapsuutensa, nuoruutensa ja ihmisyytensä kanssa. "Tiedän autuaita olevan vain / ne joille maailma on selvä."