Mikko Niskanen (1929 - 1990) oli "legenda jo eläessään", aikansa julkisuuden henkilö, joka näkyi ja kuului niin naistenlehdissä kuin ammattilehdissä, niin radiossa kuin televisiossa, niin teatterissa kuin elokuvassa. Hän oli ohjaaja ja näyttelijä, joka eli ja korosti taiteilijanrooliaan: hän puhui elokuvanteosta kutsumuksena, elämän ja kuoleman kysymyksenä, ja toteutti tätä kaiken polttavaa kutsumusta paatoksella, joka näytti alusta pitäen poikkeukselliselta, tavalla jolle oli helppo hymyillä. Mutta Niskanen ei leikkinyt, elämä ja taide eivät olleet hänelle leikintekoa. Hän oli persoonallisuus, joka esitti yhtä antaumuksellisesti kaikki "vaikeat roolinsa", joissa elämä ja taide olivat erottamattomia. Niskasen elokuvauran kohokohtina muistetaan yleensä ja syystäkin Pojat, Käpy selän alla ja Kahdeksan surmanluotia. Tuska ja hurmio luo kokonaiskuvaa Mikko Niskasesta eli siitä, millaisen elämän Niskanen eli ja millaisen tuotannon hän loi, miten ja missä määrin hän teki elokuvansa, oli niiden "tekijä", ja miten hänen persoonallisuutensa näkyy hänen työssään. Runsaasti kuvia.