Kirjan tarinat ovat tosia henkilöiden nimiä myöten. Kirja on omistettu kahden suuren Väinön muistolle. Heidän opastuksellaan kirjan tekijä sai opetella metsästyksen ja kalastuksen alkeita ja luonnon kunnioitusta. Novelleissa palataan aikaan jolloin rajaseudun väelle metsänriistalla ja vedenviljalla oli ratkaiseva osa ravinnon saannissa. Silloin ei tutustuminen petäjällä jatkettuun leipäänkään ollut harvinaista. Tarinoissa henkii aika johon ei ole enää paluuta. Teoksen myötä lukijat voivat tuntea tervaksen tuoksun nenässään ja kuulla pihkaisen oksan paukahtavan rakovalkeassa. Aistivat räntäsateen valuvan paidankauluksesta sisään ja tuntevat mielessään savusaunan leppeät löylyt jahdin jälkeen.