Euroopassa toimi 1700-luvulla useita lahjakkaita, kansainvälisesti menestyneitä naistaiteilijoita, jotka olivat jo omana aikanaan tunnustettuja tekijöitä. He saivat toimeksiantoja hoveilta ja heitä valittiin jäseniksi taideakatemioihin. Uransa he loivat pääasiassa muotokuvamaalareina. Suomi oli tuohon aikaan ison- ja pikkuvihan koettelema maa ja taiteellista periferiaa. Silti meilläkin oli säätyläistössä kolme naistaiteilijaa - Margareta Capsia, Helena Arnell ja Lovisa Charlotta Malm. Heistä Capsia oli ammattitaiteilija. Ruotsissa hovi edisti ranskalaisvaikutteisen kulttuurin leviämistä maahan. Venäjällä Katariina Suuri ja keisarillinen perhe olivat kiinnostuneita taiteesta, jota hallitsija käytti myös poliittisen vallan vahvistamiseen. Naisten salonki kumoaa osaltaan myytin naistaiteilijasta poikkeuksena, heikompana ja eristyneenä, ilman ammatillista osaamista ja menestystä. Kirja julkaistaan Sinebrychoffin taidemuseon 1700-luvun eurooppalaisia naistaiteilijoita esittelevän näyttelyn yhteydessä. Kirjoittajina on suomalaisia, ruotsalaisia ja venäläisiä tutkijoita.