Pakanalaulu on John le Carrén neljäkymmenviisivuotisen uran kahdeskymmenes teos, mestarillisen tarinankertojan terävä ja ajankohtainen romaani. Bruno Salvadorin eli Salvon äiti on kongolainen heimopäällikön tytär ja isä irlantilainen katolinen lähetyssaarnaaja. Kongossa vietetyn lapsuuden ja nuoruuden jälkeen Salvo elää nyt Lontoossa ja toimii tulkkina, joka on erikoistunut afrikkalaisiin kieliin. Hän on naimisissa suuren brittilehden tähtireportteri Penelopen kanssa, mutta rakastuu Hannahiin, kongolaiseen sairaanhoitajaaan. Ainutlaatuisen kielitaitonsa ansiosta Salvo palkataan tulkiksi huippusalaiseen kokoukseen tuntemattomalle Pohjanmeren saarelle. Neuvottelupöydän ääressä on länsimaisia rahamiehiä ja kongolaisia sotapäälliköitä. Salvo joutuu kuulemaan ja tulkkaamaan asioita, jotka järkyttävät hänen hiljalleen päätä nostavaa afrikkalaista identiteettiään. Pakanalaulu on paitsi poliittinen trilleri myös rakkauskertomus ja allegoria ajastamme. Se kuvaa hyväuskoisen Salvon heräämistä eurooppalaiseen tekopyhyyteen. Salvo itse on kuin seepra, sekoitus mustaa ja valkoista, Afrikkaa ja Eurooppaa.