Suomalaiset ovat aina kuunnelleet presidenttien puheita herkin korvin. Tasavallan johtohahmo on astunut esiin kriisitilanteissa, kun isänmaa on ollut uhattuna. Sotien jälkeen uudenvuodenpuheesta on muodostunut suoranainen instituutio. Koskaan puhetta ei ole pidetty turhaan. Sotavuosina presidenttien puheet sisälsivät dramatiikkaa, mutta ne myös kokosivat kansakuntaa yhteen ja kurkottivat toiveikkaasti tulevaisuuteen. Paasikiven ja Kekkosen aikana puheissa kuulsi pyrkimys rauhanomaiseen rinnakkaiseloon Neuvostoliiton kanssa, mikä hiljensi puheen melkeinpä kuiskaukseksi. 50-luvulla puheet siirtyivät televisioon, ja presidentistä tuli muutakin kuin radioääni. Kauttaaltaan kuvitettu teos sisältää Suomen valtiohistorian kannalta keskeisimmät ja mielenkiintoisimmat puheet K. J. Ståhlbergistä Tarja Haloseen. Puheissa heijastuu kiehtovalla tavalla puhujan oma persoona, vaikka kaikkien puheiden kirjoittajia tai taustavoimia ei voidakaan varmuudella jäljittää.