Teoksen runot sijoittuvat pieneen kaupunkiin aivan Venäjän rajan läheisyyteen; supistuvaan terveyskeskukseen, purettaviin kerrostaloihin, tyhjillään tuijottavien liikehuoneistojen mustiin ikkunoihin, työttömyyteen ja ihmisen pienenevään mieleen. Yhtä kaikki yhdessä eletään pakkaset, pimeys ja heräävän kevään riemu! Runoissa liikutaan juustokuvun alla ja puhutaan äitiydestä, surusta, rakkaudesta ja ranskanleivästä. Metsäsuomalaisuus sekä luonnon ja ihmisen tiivis yhteiselo näkyy teoksessa. Proosatekstissä on kaksi selkeää erillistä, mutta asiasisällöltään yhteen kuuluvaa osiota Isä ja Viena. Ne käsittelevät isän ja tyttären suhdetta sekä sitä, miten voimakkaasti se vaikuttaa vielä isän kuoleman jälkeen tyttären identiteettiin, moniin valintoihin ja miessuhteisiin. Tässä työssä isä luo myös yhteyden Vienaan, Kalevaan ja itäiseen kulttuuriin. Eletään kummallakin puolella rajaa. Suomen rajavartioiden ja puomien takana sadan kilometrin päässä kaupungeista elää miltei ulkomuseomainen pieni karjalais-venäläinen kyläyhteisö. Kuljetaan pitkin saloja ja karhukallioita, kuollaan, rakastutaan ja luovutaan. Siellä vanhat tavat, taikausko ja uudelleen viritetty ortodoksisuus kulkevat käsikkäin. Maija Penna on kuvataiteilija. Hän on Suomen arvostelijoiden liiton ja Suomen kuvataidejärjestöjen liiton jäsen. Penna on julkaissut tekstejään useissa antologioissa ja toiminut useita vuosia kuvataidekriitikkona eri sanomalehdissä. Hän asuu Kuhmossa.