José Saramago yllättää jälleen; yli 80-vuotiaan nobelistin mielikuvitus on yhä ehtymättömän virkeää ja uusiutuvaa. Satiirisessa romaanissaan kirjailija ampuu täyslaidallisen valtaa pitäviä poliitikkoja kohti, mutta osansa saa siinä sivussa myös enemmän kaupallisesta menestyksestä kuin asiallisesta tiedonvälityksestä huolehtiva lehdistö. Portugalissa teos herätti ilmestyttyään närkästystä. Tarina alkaa vaaleista, joiden tulos on maan pääkaupungissa yllättävä: valtaosa äänestyslipuista on tyhjiä. Järkyttynyt hallitus järjestää uudet vaalit, mutta tyhjien äänien osuus vain lisääntyy. Demokratia on vakavasti uhattuna, ja kaupunkiin julistetaan poikkeustila. Hallinnolliset elimet siirretään pois pääkaupungista, ja ministerit maalailevat kauhukuvia sekasorrosta, joka oman onnensa nojaan jäävässä kaupungissa pian syntyy. Ironista kyllä elämä jatkuu siellä rauhallisempana ja järjestys moitteettomampana kuin ennen, aivan kuin asukkaat olisivat vain onnellisia kun konsensuspoliitikoista on päästy eroon. Tässä vaiheessa selviää, että olemme samassa kaupungissa, jossa viisi vuotta aikaisemmin kaikki sokeutuivat muutaman viikon ajaksi. Kyseessä on siis eräänlainen sisarteos Saramagon 1995 julkaistulle kirjalle Kertomus sokeudesta (suom. 1997). Kertomus näkevistä on kiistatta Saramagon hauskin ja nenäkkäin teos. Rohkeiden kärjistysten ja tunteisiin vetoamisen avulla hän esittää saman ravistelevan kysymyksen kuin Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa: Mihin te oikeastaan uskotte? José Saramago syntyi maanviljelijäperheeseen pienessä Azinhagan kylässä Lissabonista pohjoiseen. Hän on Portugalin ensimmäinen nobelisti ja maansa tunnetuin kirjailija. Saramagon tuotanto käsittää 15 romaania sekä runoja, näytelmiä, kertomuksia ja esseitä. Nobelin palkinnon Saramago sai vuonna 1998. Hän on myös saanut suurimman portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Prémio Camõesin ja hänen teoksiaan on julkaistu 25 maassa.