"Olen piirtänyt kuvia ihmisten kodeista. Olohuoneita, lastenhuoneita. Mikään ei ole niin kivaa kuin lapsiperheiden kotien piirtäminen!" kuvittaja Salla Savolainen uskoutui Tammen porraskäytävässä kirjailija Riina Katajavuorelle, kun työpari oli poistumassa yhteisen Pentti Kanariansaarilla -lastenkirjansa palaverista. Katajavuori höristi korviaan. Eikö hänkin jo lapsena rakastanut kurkistella talvi-iltoina ihmisten ikkunoista sisään? Oli kutkuttavan suloista kuvitella, miten ihmiset siellä sisällä asuivat. Salla kertoi lisää. Koteja ei saa siivota ennen kuin hän saapuu paikalle. Kaikki sukkamytyt tallennetaan piirroksiin. 2000-luvun Carl Larssonia siis! naiset innostuivat. "Tekisitkö sinä näihin kuviin tekstejä?" Salla kysyi Riinalta. Yhdessä Savolainen ja Katajavuori ryhtyivät ideoimaan koti-kirjaa. Kuvia syntyi lisää, he alkoivat yhdessä vierailla mahdollisimman erilaisissa perheissä. Olohuoneista ja makuuhuoneista lähdettiin kurkkimaan myös saunatiloja, eteisiä ja alkoveja. Katajavuori tapetoi Savolaisen piirroksilla työhuoneensa seinät ja alkoi kehitellä kuvien kodeissa asuvien lasten kuvitteellisia yksinpuheluja. Samalla tuli tallennettua 2000-luvun leikkejä, lasten ajatusmaailmaa, heidän erityistä ja ainutlaatuista mielikuvitustaan. Tällä kertaa siis edettiin poikkeavalla tavalla: kuvat olivat olemassa ensin, teksti tuli vasta niiden jälkeen. "Mennään jo kotiin" on sosiologinen päänavaus. Näin suomalaisissa lapsiperheissä tänään eletään: tavarapaljouden, tietokoneiden, Ikea-hyllyjen keskellä. Mutta jokin pysyy: se on lapsen kyky leikkiä ja kuvitella.