Suomessa tehdään taidetta, luodaan ohjelmistoja ja valmistetaan esityksiä ilman, että yleisöltä odotetaan muuta kuin maksukelpoista debit-korttia, kännykän sulkemista ja läsnäoloa. Tämä ei ole ihme, koska rahat jaetaan kavereiden kesken. Nykyinen kulttuuripolitiikka tuottaa kolkkoja pytinkejäja itsekeskeistä tekemistä. Vaikka juhlapuheissa ja strategioissa ylistetään osallisuutta, julkinen rahapumpataan vuosi vuoden jälkeen selkeisiin ja vanhoihin instituutioihin. Alueellisessa kulttuuripolitiikassaomaleimaisuus jää punamultaisen tasapaksuuden jalkoihin. Seinät syövät sisällöt ja hienokin tekeminen jää näkemättä. Järjestelmä voisi toimia toisinkin. Antti Järven ja Tommi Laition pamfletissa kehotetaan omasta asemastaan huolestuneita kulttuuripiirejä lopettamaan marginaalissa märehtiminen. Opetusministeriötä kannustetaan päivittämään kuvansa kulttuurin yhteiskunnallisesta hyödystä. Antti Järvi on Ylioppilaslehden päätoimittaja ja media-alan pätkätyöläinen. Tommi Laitio on Demos Helsingin tutkija ja vapaa toimittaja. Pamfletillaan he osoittavat, että valtion nykyinen kulttuuripolitiikka perustuu vanhentuneeseen kansalaiskäsitykseen.