Heinolan pitäjän kirkonmäellä tungeksi kansaa pakkasaamuna vuonna 1853. Ensimmäistä kertaa miespolveen Suomessa oli pystytetty mestauslava. Vaaleatukkainen 26-vuotias mies ojensi kaulaansa pölkylle, ja pyöveli kohotti kirveensä. Mies oli lukutaidoton renki Juhani Adaminpoika, joka oli murhannut 12 ihmistä - enemmän kuin kukaan aiempi tai myöhäisempi suomalainen rikollinen. Suomen ainoa sarjamurhaaja kertoo kerjäläispojasta, josta varttui irtolainen ja varas. Juhani päätyi päähänpistosta vankikarkuriksi ja jatkoi uraansa ryöstömurhaamalla keski-ikäisen pariskunnan muutaman kolikon takia - ja sitten neljä lähisukulaistaan. Juhani Adaminpoika eli 1800-luvun Suomessa, missä rikollisuus versoi yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta. Rutiköyhissä mökeissä Juhania syötettiin ja juotettiin kuin sankaria, mutta virkavalta ja vauraat maalaiset toimivat tarmokkaasti. Juhani jäi kiinni, koska harvaanastutussa maassa häneltä puuttui modernien sarjamurhaajien luontevin turva: suurkaupunkien ihmisvilinä. Yleisön pettymykseksi pyöveli pysäytti kirveensä tuuman päähän Juhanin kaulasta, koska keisari Nikolai I perui teloituksen viime hetkellä. Mestaustuomio muuttui elinkautiseksi Viaporin linnoituksen metrin levyisessä kolossa, johon Juhani ”muurattiin elävältä”. Teemu Keskisarja luo kirjassaan kiinnostavan näkökulman niin sarjamurhaajien mentaalihistoriaan kuin Suomen menneisyyteen.