"Kun tapaan ihmisiä junissa, kahviloissa, kirjastoissa tai kutsuilla, niin kuinkas ollakaan, puheen kääntyessä henkilökohtaisen puolelle aletaan usein puhua hoivasta. Meillä kaikilla on hoivan, hoivaamisen ja hoivatuksi tulemisen kokemuksia. Olemme kuitenkin usein neuvottomia, väsyneitä ja paatoksellisiakin, kun puhumme hoivasta. Puhuessamme kipeistä kokemuksista meidän on usein vaikeaa ilmaista itseämme omin sanoin, joten tukeudumme filosofisiin tai retorisiin lauseisiin, lainauksiin kirjallisuudesta ja kaikkeen sellaiseen, joka kätkee epävarmuuden, syyllisyyden ja ahdistuksen tunteet. Hoiva on kuitenkin myös elämän ilon ja voiman lähde." Näin kirjoittaa sosiaalipolitiikan professori Pertti Koistinen Tampereen yliopistosta. Teos on esseekokoelma, joka soveltuu lukemiseksi kaikille niille, jotka ovat hoivanneet ystäviään tai omaisiaan, joutuneet toisten hoivan varaan tai jotka muuten vain ovat kiinnostuneet keskustelemaan siitä, mitä hoiva on. Samalla, kun kirja tarttuu hoivatyötä tehneiden omaishoitajien ja ammattilaisten kokemuksiin, se avaa keskustelun hoivan yhteiskunnallisista, eettisistä ja eksistentiaalisistakin ulottuvuuksista. Kirjassa on myös taiteilija Petr Rehórin piirustuksia, jotka kertovat itsenäisen tarinan hoivan arvoituksesta.