"Kuulen huoneessani kuinka useimmat ihmiset toivovat tehneensä enemmän syntiä. He toivovat myös, että olisivat pitäneet parempaa huolta hampaistaan." Jamal Khanilla on vaimo ja asumusero, poika jonka pukeutumisesta hän ottaa oppia, hieno ura psykoanalyytikkona ja paljon tyydyttämätöntä himoa. Hän on keski-ikäinen, muttei valmis myöntämään sitä. 1970-luvulla häntä nimiteltiin pakistanilaiseksi, nykyään hän kuulee olevansa muslimi. Menneisyydessä Jamalilla on ensirakkaus, Ajita, sekä nuoruuden kiihkossa tehty surma, jota hän ei ole tunnustanut. Tulee päivä, jona Jamal kohtaa paitsi Ajitan myös tämän veljen, jolla on vainu Jamalin salaisuudesta. Olisi vähän kerrottavaa sisältää sen saman valloittavan elämänmaun, surun ja tyydytyksen sekaisen tunteen, joka sai lukevan ja kirjoittavan kansan ottamaan Esikaupunkien buddhan (1991) omakseen. Jamalin asema seurapiirien älykkönä tarjoaa nautinnollisia hetkiä älykkäiden keskustelujen ja muistettavien, oman rajallisuutensa kanssa painivien persoonallisuuksien parissa. Kureishin myötäelävän ja notkean tekstin ei toivoisi koskaan loppuvan.