Graffiti on eräänlainen urbaani paradoksi. Tekijälleen graffiti voi olla elämäntapa ja identiteettiä määrittävä tekijä. Ulkopuoliselle graffiti näyttäytyy katukuvassa olevana maalauksena tai merkkinä, joka ihastuttaa tai vihastuttaa. Tutkimuksessa käsitellään graffitikokemusta uudenlaisista näkökulmista. Etnografisen tutkimuksen tarkastelun kohteena on yksilön kokemuksen lisäksi kuvataideopetuksen ja graffitin vuorovaikutus sekä maalaamiseen liittyvät motiivit ja niiden muutokset. Teoksessa niin ikään jäsennetään graffitin termistöä ja erilaisia määrittelyjä.