Selvityksen tavoitteena on ollut kartoittaa muissa maissa käytössä olevia tai suunniteltuja ilmastopoliittisia ohjauskeinoja sekä selvittää, mitä tietoa on olemassa niiden kustannustehokkuudesta ja oheisvaikutuksista. Pyrkimyksenä on ollut tunnistaa Suomen kannalta mielenkiintoisia, potentiaalisesti kustannustehokkaita ohjauskeinoja, joiden avulla voitaisiin merkittävästi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä seuraavien vuosikymmenien aikana. Lisäksi raportissa on tarkasteltu ilmastopolitiikan talous- ja työllisyysvaikutuksien arvioinneissa käytettyjä menetelmiä. Selvityksessä on pystytty tunnistamaan selkeästi edullisia ohjauskeinoja. Edullisimmat ohjauskeinot kohdistuvat erityisesti energiansäästöön, energiatehokkuuden parantamiseen sekä maa- ja metsätalouteen. Energiantuotantoon sekä liikenteeseen liittyvät ohjauskeinot ovat puolestaan usein kalliimpia. Yleisesti ottaen edullisimmat ohjauskeinot varmistavat kehittyneen teknologian käyttöönoton, mutta niiden avulla ei välttämättä kannusteta uusien, pitkällä aikavälillä usein tehokkaampien teknologioiden kehittämistä. Tämän vuoksi tarvitaan myös uusien teknologioiden käyttöönottoon tähtääviä ohjauskeinoja. Ohjauskeinojen kustannustehokkuuden arviointiin vaikuttaa huomattavasti se, mitä vaikutuksia arviossa on otettu huomioon. Mitä monipuolisemmin esimerkiksi oheishyötyjä pystytään huomioimaan, sitä kannattavammaksi ilmastopoliittiset ohjauskeinot osoittautuvat. Ohjauskeinojen kustannustehokkuuteen liittyvissä tutkimuksissa tulisikin pyrkiä entistä monipuolisempaan ja laajempaan tarkasteluun, jossa otetaan huomioon kattavasti eri toimijoille aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä oheisvaikutuksineen. Lisäksi tulisi ottaa huomioon eri aikajänteiden vaikutus esimerkiksi teknologian kehittyessä tai yhteiskunnan sopeutuessa.