Novellikokoelmat lapsia (1895) ja Pikku ihmisiä (1913) viittaavat Kakaravaaran kaupunginosaan tekijän oman lapsuuden aikoihin. Pakkala sijoittaa lapset, "pikku ihmiset", kertomustensa keskiöön. Tämä oli täysin vastaoin kirjoittamisajankohdan kirjallisia käytäntöjä ja ihanteita. Muutenkin Pakkala mittaili yhteisöä ja yhteiskuntaa tutkimalla pienimpiä, heikoimpia ja suojattomimpia. Köyhät, työttömät, naiset, invalidit, kehitysvammaiset, vanhukset, prostituoidut ja yksinhuoltajat valtaavat pääosat hänen proosassaan. Tyttöjä kirjailija kuvaa erityisen etevästi. Hän sai tässäkin aaasuhteessa olennaista apua vaimoltaan Agnesilta, joka oli itsekin pätevä ja julkaissut kirjoittaja. Pakkala on itse myöntänyt, että Agnes-rouva on monien novellien ideoitten takana. Lukija Juha Hurme.