80-luvun alussa Suomen valtasi räväkkä ilmiö, joka kiteytyi kahteen sanaan: pappi rokkaa. Ilmiö kuohutti, ihastutti ja vihastutti ja synnytti ympärilleen monenlaista legendaa. Tarvo Laakso kertoo kirjassaan, miten lainpalvelijan poika muuttuu evankeliumin rokkaavaksi palvelijaksi. Mukaansa tempaava kirja kertoo kitaraa pelkäävästä arasta pojasta, joka äidin ja isän eron jälkeen pakenee äidin uutta miesystävää lukittujen ovien taakse. Alistuneesta pojasta kasvaa kuitenkin muurinmurtaja. Krusifiksin juurella - kappale räjäytti potin. Rokkipapista tuli ilmiö, joka haluttiin tuulettamaan television ajankohtaisohjelmia ja kyntämään kirkon nuorisotyön ruohottuneita polkuja. Matkalla kohisivat hengelliset lieveilmiöt. Keikkajärjestäjät rukoilivat pahoja henkiä poistumaan ja pyysivät yleisön edessä Jumalaa antamaan anteeksi illan esiintyjälle. Kirja paljastaa, mitä on olla rokkipappi, samalla kun taistelu herkän totuuden etsijän ja ehdottoman tulisielun välillä vie ristiriitoihin. Onko kirkossa tilaa silloin, kun sisälle astuu konservatiiviset arvot omaava kapinallinen kitaramies, jonka sydämessä rokin palo ei sammu?