Elämäkerta monen kulttuuritaistelun keskiössä eläneestä runoilijasta on samalla kuvaus 1900-luvun Suomen suurista kansallisista ja kirjallisista linjoista. V. A. Koskenniemi (1885-1962) oli 1900-luvun suomalaisen kulttuurielämän näkyvimpiä hahmoja. Hänestä tuli Suomen Akatemian ensimmäinen kirjailijajäsen, joka vaikutti myös Turun yliopiston kirjallisuuden professorina ja rehtorina. Monipuolisen tuotantonsa ansiosta Koskenniemi oli ammattikirjailija sanan perimmäisessä merkityksessä: runoilija vaikutti myös sanomalehtimiehenä, kriitikkona ja esseistinä, tutkijana ja tietokirjailijana. Professori Martti Häikiö kuvaa Koskenniemen vaiheita erityisesti hänen kirjallista kehitystään seuraten. Suomen kielen ja isänmaallisuuden puolesta voimakkaasti puhunut Koskenniemi piti arvokkaana antiikin ja renessanssin humanistista perintöä. Hän eli vahvasti monen kulttuuritaistelun keskiössä. Kansalliskirjailijaa tarkasteltiin myös kriittisesti. Teoksesta piirtyy Koskenniemen elämän ja uran ohella kuva 1900-luvun Suomen suurista kansallisista ja kirjallisista linjoista. "En ole mikään 'puhdasviljelys'. Yksilöllinen tapaukseni tarjoaisi luultavasti tyyppitutkijalle vaikeuksia. En ole koskaan antanut karsinoida itseäni ja olen ollut kaikissa vaiheissa arka sisäisestä vapaudestani. Olen yhdistelmä boheemia ja yhteiskuntaihmistä, uskojaa ja epäilijää, runoilijaa ja teoreetikkoa, uneksijaa ja käytännön miestä, kosmopoliittia ja nationalistia." V. A. Koskenniemi, Autobiografisia kirjoituksia