”Saarna, joka ei herätä rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen, on turhaan pidetty.” Paavi Gregorius I, lisänimeltään ”Suuri” (540–604), eli levottomana murrosaikana, jolloin sodat, kansainvaellukset, kulkutaudit ja poikkeukselliset sääolosuhteet nähtiin lähestyvän maailmanlopun merkkeinä. Vanhan senaattorisuvun perillinen näki Rooman imperiumin olevan vain muisto suuruutensa päivistä. Lisäksi hänen oma terveytensä oli jatkuvasti heikko. Puolet tämän kokoelman saarnoista on lukenut ääneen notaari, koska paavi ei pystynyt itse puhumaan. Kaiken tämän keskellä Gregorius Suuri kirjoitti kristillisen spiritualiteetin klassikoita, joista ensimmäiseksi suomen kielellä ilmestyy tämä teos Evankeliumisaarnat, joka on 40 saarnan kokoelma Gregoriuksen virkakauden ensimmäisiltä vuosilta 591–593. Näistä saarnoista tuli keskiajalla merkittävimpiä mallisaarnoja, joita siteerattiin ahkerasti. Saarnoissa kuuluu monipuolinen ja mielikuvituksellinen Raamatun tulkinta, syvällinen ihmistuntemus ja ennen kaikkea lakkaamaton kaipaus Jumalan näkemiseen taivaallisessa isänmaassa. Saarnat on suomentanut ja johdannon kirjoittanut teologian tohtori Miikka E. Anttila.