Miia Sarlinin rajun realistisen elämäntarinan keskeisiä teemoja ovat vammaisen naisen seksuaalisuuden ja naiseuden todistaminen, erilaisuuden taakka, ja monenlainen vallankäyttö joka usein perustuu vähättelyyn ja jopa ihmisarvon kyseenalaistamiseen. Hän edustaa yhteiskuntamme syrjityintä ja hiljaisinta vähemmistöä, jonka ääni ei pitkälle kanna. Yhteiskunnan jopa lakisääteisiä tukia vammaisten olosuhteiden parantamiseksi heikennetään jatkuvasti, eikä näin ollen vammaisten perus- ja ihmisoikeudet pääse aina toteutumaan. Vaikka hänen elämänsä on paljolti ollut taistelua omien oikeuksiensa ja hyvinvointinsa puolesta, paljon mahtuu vuosiin myös hyviä asioita , kantavina voimina läheiset ystävät, musiikki ja taide eri muodoissaan.