Runoja tästä vaikeasta ajasta - niin luonnon, kulttuurin kuin ihmisyksilön näkökulmista. Kauemmas katsominen tuo lohtua, niin Kotamäen sairastamaan epilepsiaan kuin ympäristön sairastumiseen, jossa me kaikki yksilöt olemme omassa ajassamme mukana. Yksi Kotamäen teemoista onkin juuri aika. "Matkalla on pää, hartia ja jalat kulkemaan, eri reittejä, millä päästä paikkaan kuin paikkaan, hengittämällä, hengittämättä hiljaa itsekeen (kuvittelen tämän kaiken) Kasveja emme ole, eläimiksi emme halua tulla, olkaamme siis ihmeellisiä."