Ohjeita puiden ja pensaiden istutukseen ja hoitoon
Mihin aikaan vuodesta puutarhan puut ja pensaat voi istuttaa? Minne voi istuttaa omenapuun, luumupuun tai alppiruusun? Kokosimme vinkkejä puiden ja pensaiden hyvään hoitoon sekä leikkaukseen.
Oletko haaveillut omenapuutarhasta? Kun mietit paikkaa omenapuille, valitse tontilta aurinkoinen puoli. Ota istutuksessa huomioon, että omenapuista tulee melko leveitä. Siksi tiheää istutusta kannattaa välttää.
Kannattaa hankkia pihalle useampia lajikkeita, sillä omenapuulajikkeet saavat ristipölytyksestä hyötyä. Lajikkeet poikkeavat toisistaan käytön suhteen: syyslajit sopivat säilöntään, suoraan syötäväksi sopii vaikkapa Valkea Kuulas.
Omenapuu on hyvä istuttaa keväällä, mutta kirsikkapuun voi laittaa maahan ympäri vuoden. Huolehdi siitä, että kuoppa on tarpeeksi iso ja siihen tuleva multa laadukasta. Kastele hyvin. Kirsikkapuu alkaa juurtua noin kuukauden päästä, joten ole sen kanssa varovainen.
Osa kirsikkapuista, muun muassa Ruso ja Pilvi, ovat koristepuita. Saat makeita kirsikoita syötäväksi, kun valitset esimerkiksi Gårdebo-lajikkeen ja happamia, jos istutat puutarhaan Varjomorellia. Osa puista tarvitsee pölytykseen toisen lajikkeen, joten asia kannattaa hankkiessa varmistaa.
Istutetaanko taimet keväällä vai syksyllä?
Kasvukausi alkaa yleisesti keväällä ja päättyy syksyllä. Terminen kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli +5 asteen. Avojuurisia eli ilman multapaakkua olevia taimia istutetaan vain varhaiskeväällä tai myöhään syksyllä, kun taimi on lepotilassa, mutta astiataimia voi istuttaa läpi kasvukauden roudan sulamisesta maan jäätymiseen.
Keväällä istutettavat taimet: omenapuut, havut (jos eivät ole astiataimia), kärhöt ja alppiruusut.
Puiden ja pensaiden taimien istutusaika alkaa, kun maa on sula. Kasvukauden alussa kannattaa istuttaa sellaiset monivuotiset kasvit, jotka kärsivät talven kylmyydestä eniten. Näin kasvit saavat mahdollisimman pitkän ajan juurtua ennen ensimmäisen talven saapumista.
Syksyllä istutettavat taimet: käytännössä kaikki puut ja pensaat.
Syys- ja lokakuussa, kun puutarhan kasvit valmistautuvat talvikauteen, puutarhuri katsoo jo kevättä kohti. Alkusyksy ennen pakkasia on puiden ja pensaiden taimille parasta istutusaikaa, koska maan ja ilman kosteus on juurtumiselle ihanteellisin eikä kasvi haihduta viileydessä. Keväisin taimia pitää kastella istuttaessa todella runsaasti.
Yleisimpiä taimia pihaan ja puutarhaan
Oman puutarhan kasvivalinnat riippuvat sekä henkilökohtaisista mieltymyksistä että itse kasvupaikan mahdollisuuksista ja mahdollisista rajoitteista. Suomessa suosittujen taimien on useita.
Komeat näköesteet ja tilanjakajat
Erilaiset lehti- ja havukasvit kiinnostavat kotitalouksia näköesteenä olemisen lisäksi myös koristeina, tuulensuojina ja varjoa tarjoavina lehtikatoksina. Monet lajeista pysyvät vihreänä myös ympäri vuoden. Erilaiset köynnökset luovat pihaan ja puutarhaan vaihtelevia tiloja. Köynnökset sopivat myös pienen puutarhan kasviksi, kun tilaa tarvitaan vain pystysuunnassa.
Esimerkkikasvit: kartiotuija, pajupuut, kärhöt.
Hyötykasvit
Erityisesti hedelmäpuut ja marjapensaat ovat suosittuja. Sen lisäksi, että hyötykasveilla on usein kaunis kukinta, saa niistä kasvatettua itselle myös mieluista ja terveellistä ravintoa.
Esimerkkikasvit: omenapuu, päärynäpuu, luumupuu, kirsikkapuu, pensasmustikka.
Näyttävät kukinnat
Hyötykasvien ohella pintansa pitävät kasvit, joilla on näyttävä kukinta ja jotka talvehtivat hyvin myös Suomen ilmastossa ja houkuttelevat perhosia ja muita luonnolle hyödyllisiä hyönteisiä. Kesäkukilla tuodaan väriloistoa omaan puutarhaan.
Esimerkkikasvit: alppiruusut, jasmike, hortensiat.
Parvekeviljelyyn soveltuvat taimet
Kiinnostus hyötykasvien tuomiin mahdollisuuksiin on parvekeviljelyn suosion kasvaessa levinnyt myös kaupunkiasumisen piiriin. Monet yrtit ja vihannekset viihtyvät myös parvekeolosuhteissa, mikä on nostanut niiden suosiota. Jopa monivuotisia kasveja kuten pikkupuita näkee nykyisin parvekkeilla, mutta monivuotiset taimet ovat parvekeviljelyssä harvinaisia.
Esimerkkikasvit: tomaatti, basilika, timjami, salaatti.
Näin hoidat puuvartisia taimia
Taimien kasvatus on hauskaa, mutta toisinaan myös vaativaa puuhaa. Ottamalla seuraavat asiat huomioon vältät yleisimmät taimien kanssa tehtävät virheet:
Istutus
Perehdy valitsemasi kasvin kasvupaikkavaatimuksiin. Astia- ja paakkutaimet kastellaan hyvin istutusta edeltävänä päivänä tai juuripaakkua liotetaan vedessä muutama tunti. Avojuuriset taimet tuodaan istutuspaikalle vesiastiassa tai juuret peitetään kosteilla säkeillä tai vastaavilla, sillä juuret eivät saa missään vaiheessa kuivua. Taimet istutetaan rikkomatta juuripaakkua. Astiataimen ruukku poistetaan aina ennen istutusta, mutta paakkutaimen säkkikangasta ei tarvitse poistaa.
1. Aseta taimi istutuskuoppaan.
2. Siteet ja solmut leikataan auki vasta taimen ollessa oikeassa asennossa.
3. Tiivistä maa taimen ympärillä painelemalla. Älä polje maata tiiviiksi!
4. Kastele kasvualustaa vedellä noin 20–50 l per taimi riippuen taimen koosta.
5. Isot puut tuetaan istutuksen yhteydessä ja niistä poistetaan kilpalatvat.
Istutussyvyys
Istutussyvyys on erittäin tärkeä. Juuripaakun pinta ei saa jäädä kovin paljon maanpintaa syvemmälle ja hyvä ohjesääntö on syvyys, jossa paakun päälle saa lisättyä vielä noin 2–5 cm multaa. Multa tiivistyy jonkin verran kasteltaessa. Toisaalta kasvi ei saa olla niin ylhäällä, että juuristo kuivuu.
Puiden juurenniska jätetään istutettaessa maanpinnan tasalle. Juurenniska on se kohta, mistä ylimmät juuret alkavat kasvaa. Jos astiataimien juurenniska on mullan alla, multaa otetaan juuripaakun päältä pois niin, että juurenniska tulee näkyviin. Multaa ei lisätä istutetun puuntaimen rungon ympärille. Tämä on tärkeää, sillä jos puu istutetaan liian syvälle, juuristo kärsii hapenpuutteesta ja siitä seuraa kasvuongelmia.
Kuvassa Isabellansyreeni Elinor.
Istutusetäisyys
Istutusetäisyyksiin vaikuttaa kasvien käyttötarkoitus ja niiden koko täysikasvuisina. Tiheitä ryhmiä ja aitoja istutettaessa käytetään seuraavia istutusvälejä:
• pienet pensaat 50–70 cm välein
• keskikokoiset 70–100 cm välein
• suuret pensaat 100–150 cm välein
• seinän vierustalla pensaat sijoitetaan 50–70 cm etäisyydelle seinästä.
Tukeminen ja sidonta
Suuremmat puut kuten hedelmäpuut tuetaan tukevalla tukiseipäällä juuriston liikkumisen estämiseksi tuulisella paikalla. Tarkista vuosittain sidosnauhat, etteivät ne purista runkoa. Tukiseiväs poistetaan noin 2–3 vuoden päästä istuttamisesta.
Alkuhoito
Ikivihreitä kuten havukasveja ei pidä leikata istutuksen yhteydessä. Vioittuneet oksat kuitenkin poistetaan siististi leikkaamalla.
Myöskään muiden kasvien hyvin haaroittuneita astiataimia ei tarvitse leikata istutuksen yhteydessä. Sen sijaan niukkaoksaiset astiataimet ja paljasjuuriset taimet leikataan, jotta ne haaroittuvat alaosastaan lähtien ja lähtevät kasvuun varmemmin. Istutusleikkaus tehdään aina keväällä ennen silmujen kasvuun lähtöä, joten keskellä kesää ja syksyllä istutetut taimet leikataan seuraavana keväänä. Kastele taimia tarpeen mukaan niin kauan, kunnes taimet ovat juurtuneet ja alkaneet kasvaa kunnolla. Paahteisella paikalla keväällä ja kesällä kastellaan kerran ja helteellä kahdesti viikossa. Kastele yhdellä kertaa vähintään 10 l vettä/ taimi taimen koon mukaan.
Nuorten havujen suojaaminen kevätauringolta Havukasveja ei talvisuojata, mutta ensimmäisinä vuosina etenkin avoimilla paikoilla ne kaipaavat suojaa kevätauringolta. Kun maa on vielä jäässä ja kevätaurinko päivisin lämmittää, kasvit saattavat kuivua, kun ne eivät saa jäisestä maasta vettä haihduttamansa tilalle. Siksi varjostuskankaat ovat havuille suositeltavia.
Millaista multaa puuvartisille taimille käytetään?
Istutusmultana käytetään kuopasta kaivettua maata, jota parannetaan. Savimaata parannetaan lisäämällä siihen 1/3 hiekkaa ja 1/3 hyvää kompostimultaa tai puutarhamultaa. Hiekkamaahan lisätään vastaavasti kompostimultaa tai puutarhamultaa ja myös savea, jos sitä on saatavana. Jos maa on hyvää eloperäistä multaa, sitä ei tarvitse parantaa.
Maa kalkitaan kasveille sopivaksi. Kun istutusmulta on lannoitettu tai siihen on lisätty kompostimultaa tai lannoitettua turvetta, ei taimia tarvitse lannoittaa.
Lue myös: Näin lannoitat puutarhan syksyyn
Puiden ja pensaiden kasvuvyöhykkeet
Suomi jaetaan kahdeksaan puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeeseen – riippuen muun muassa kasvin kasvukauden pituudesta ja talviolosuhteista. Kullekin taimelle on määritetty oma vyöhyke, jolla se menestyy oikein hoidettuna. Löydät kunkin taimen menestysvyöhykkeen tuotenimestä, johon se on kirjattu roomalaisin numeroin. Sama tieto löytyy jokaisesta kasvissa olevasta riipukkeesta. Perennoilla eli monivuotisilla ruohovartisilla koristekasveilla ei ole kasvuvyöhykkeitä.
Tutustu puuvartisten taimien valikoimaan
Puiden leikkaus vaikuttaa hyvinvointiin
Puiden leikkaamisella on monta tehtävää: se hillitsee kasvua ja ohjaa sitä oikeaan suuntaan mutta huolehtii myös puun hyvinvoinnista. Puun leikkaamista ei kuitenkaan pidä tehdä ilman syytä, sillä leikkauskohtiin voi pesiytyä sienitauteja. Kun puu on täysikasvuinen, sitä ei juuri enää leikata, elleivät oksat hankaa toisiinsa tai ole sairaita. Puun juureen ilmestyvät versot kuitenkin poistetaan. Puuta kannattaa hoitaa säännöllisesti joka vuosi, jotta leikkausta ei tule kerralla paljon. Se on myös puulle hyväksi.
Nämä oksat leikataan:
muotoon sopimattomat
kuolleet ja vaurioituneet
kasvitaudista sairastuneet
latvuksen sisään kasvaneet
liian tiheässä kasvavat
muihin oksiin hankaavat
toisiaan vasten kasvaneet
kilpailevat latvat
Puut ja pensaat leikataan silloin, kun niissä ei ole lehtiä ja ne ovat lepotilassa. Otollisin aika leikkaamiselle on kevättalvi ja suojasää. Kovalla pakkasella saattaa puuhun tulla leikkaamisen yhteydessä vaurioita. Puut, joista tulee runsaasti mahlaa, leikataan kuitenkin kesällä. Niitä ovat koivut, vaahterat, hevoskastanja, jalopähkinäpuut, kirsikkapuu ja luumupuu.
Työkaluja puiden leikkaamiseen löytyy runsaasti. Ohuet oksat leikataan oksasaksilla, monitoimileikkurilla tai teleskooppileikkurilla. Puutarhasaha taas sopii paksumpien oksien leikkaamiseen. Teleskooppivarrella ylettyy hyvin ylempiinkin oksiin.
Jotta sahattava oksa ei repeydy, aloita sahaus alapuolelta vähän lopullista leikkauskohtaa kauempaa. Jatka sitten yläpuolelta. Sahaa tai leikkaa oikean matkan päästä rungosta niin, että leikkaushaava voi myöhemmin kasvaa umpeen. Älä siis leikkaa aivan rungon pinnasta mutta älä jätä liian pitkää tappiakaan.