On välirauhan kevät 1940. Nuoret miehet palaavat rintamalta ennen aikojaan vanhentuneina, katkerina, kovina. Suojattua elämää viettänyt opiskelijatyttö Marjut tutustuu Aatokseen, sodassa henkisesti vammautuneeseen taidemaalariin, ja kutsuu tämän maalle kotikartanoonsa toipumaan. Heidän tunteensa herää arkana ja epävarmana, puhkeaa kukkaan kesän aikana ja kohoaa liekehtivään kauneuteen uuden sodan noustessa näköpiiriin. Rakkaus vainoaikaan ilmestyi vuonna 1943. Mika Waltari tulkitsee romaanissaan järkyttävästi ja dramaattisesti sitä sukupolvea, joka menetti nuoruutensa ennen kuin se oli alkanutkaan ja joka oli epätoivoisen kiitollinen saadessaan edes hetken jatkoaikaa kuolemalta.