Alpo on hyväsydäminen 12-vuotias poika. Hän pitää kauniista asioista, lintujen laulusta, kissojen ja koirien pennuista, musiikista ja luonnon ilmiöistä. Hän on väsymätön tarkkailija, joka näkee myös pienet asiat maailmassa. Alpo on myös erityisen iso. Valtava ikäisekseen. Ja poikkeuksellisen vahva. Hän pitää itseään kolhona, keskeneräisenä puuveistoksena, jossa on kaikkea liikaa. Koulussa vanhemmat pojat haastavat Alpoa mittelemään voimiaan. Alpo yrittää välttää hankaluuksia viimeiseen asti, mutta välillä hän joutuu turvautumaan lihaksiinsa. Alpon mielestä kaikki väkivalta on tarpeetonta. Alpon paras ystävä on hänen luokkatoverinsa Alma. Siinä missä Alpo on iso, Alma on pieni. Alma tietää asioita, joista kukaan muu ei tiedä mitään. Hän tietää motosynteesin periaatteen ja että Intian valtameren syvyyksissä asustaa ihmisiä, joilla on kidukset ja ilmarakko. Hän tietää myös, että Kainuun korvessa on viidakko, jossa asuu luonnonkansa, Vimbat. Hän kertoo Alpolle, että tämän tehtävä on pelastaa Pohjolan viidakossa asuvat "villit", jotka ovat joutuneet vaikeuksiin. Kun kesäloma alkaa, Alpo ja Alma lähtevät etsimään viidakkoa Kainuun suurilta saloilta. Rinkat selässään ystävykset vaeltavat louhikkoisten kankaiden ja ikipuisten metsien poikki, näkevät kirkasvetisiä lampia ja jylhiä kalliojyrkänteitä. Ja jossain kartan ulottumattomissa heitä odottaa arktinen viidakko. Viidakon kutsu on kirja ystävyydestä ja mielikuvituksen voimasta. Se on lämmin kertomus erilaisuuden kohtaamisesta. Mutta paitsi erilaisuutta kirja käsittelee myös ihmisyyden yhteistä ydintä, viidakon ääntä, sen kutsua.