On haasteellista tarttua romaaniin, jonka kriisiin ajautunut päähenkilö puuskahtaa ironisesti asunnossaan New Yorkissa, että "tämä maa ei muuta tarvitse kuin kelvollisen viidenpennin synteesin", kuten tekee historian professori Moses Herzog amerikanjuutalaisen kirjailijan Saul Bellowin (1915-2005) romaanissa Herzog (1964). Haasteellisuutta lisää se, että romaani kohdentuu päähenkilönsä henkiseen ja emotionaaliseen vararikkoon, jonka yhtenä ärsykkeenä ovat toimineet pakonomainen teoretisointi ja älyllistäminen, kaiken mahdollisen ja mahdottoman systemaattinen analysointi. Herzog pakeneekin yksinkertaisia essentialistisia tulkintoja eikä se tarjoa kritisoimilleen filosofisille opinkappaleille vastapainoksi mitään kokonaisvaltaista, koherenttia ratkaisua tai systeemiä. Väitöstutkimus osoittaa, että romaani edustaa varhaista yhdysvaltalaista postmodernia romaania eikä sitä tulisi tarkastella ahtaasti realistisena tai naturalistisena romaanina - kuten aikaisemmat tutkijat ovat tehneet. Kerronnallisesti Herzog rikkoo perinteisen lineaarisuuden, kontinuiteetin ja kronologian ja ankkuroituu postmodernisti kontingenssin tilaan. Romaanin luuppiutuva, fragmentaarinen kerronta noudattaa osin samaa sumeaa logiikkaa kuin William Burroughsin kehittämä kaleidoskopisoiva cut up -tekniikka. Tutkimuksessa käy ilmi, että Don Quijoten hahmo seuraa monimielisenä varjona ahdistuksensa kanssa kamppailevaa historian professoria tämän viisi päivää kestävällä amok-juoksuksi kääntyvällä matkalla 1960-luvun alun Yhdysvalloissa, joka on kulttuurisen ja yhteiskunnallisen muutoksen kynnyksellä - kuten hän itsekin.