Suomesta suomalaiselle on Etelä-Iranissa syntyneen ja Suomessa pitkään asuneen Kiamars Baghbanin uusin runokokoelma, joka elää ja soljuu omaäänisesti kahden kulttuurin välillä sekoittaen elementtejä molemmista ja avaten kantasuomalaiselle lukijalle harvoin koetun, rikkaan ja värikylläisen näkökulman. Suurta persiankielistä runoilijaa Omar Khaijamia suomen kielelle kääntänyt Baghbani on viehättynyt ikiaikaisiin tarustoihin ja käyttää niiden kaunista sanastoa ja rytmiikkaakin sujuvasti kotimaisen arkipoetiikkamme rinnalla. Lopputuloksena on ajankohtaista maahanmuuttajarunoutta - vai joko voisimme sanoa vain modernia suomalaista runoutta? Kiamars Baghbanin laaja kirjallinen toiminta kattaa runokokoelmia, suomalaisten kansantarujen sekä Kalevalan käännöksiä persian kielelle, näytelmäkäsikirjoituksia, novelleja, tietokirjan toimittamista jne. Ahkera kielten ja kulttuurin monitoimimies kokee selvästi koko sielullaan elämäntehtäväkseen kahden oman kulttuurinsa - Iranin ja Suomen - välisen vaihdon ja ymmärryksen lisäämisen sekä uusien siltojen rakentamisen. Kuten hän itse sen vilpittömimmin teoksensa loppusanoissa ilmaisee: ”Teen olemassaoloni sillaksi jossa sanat kulkevat puolelta toiselle ja vien viestejä ihmiseltä ihmiselle kunnes he ymmärtävät toisiaan vuorovaikutuksen myötä istuttavat ystävyyden pensaita rauhan hedelmiä varten sillä viha on tiedottomuutta tai tiedottomuuden seuraus. Maahanmuuttajakirjailija on kasvi joka on nostettu maasta juurineen päivineen siirretty tutusta savesta uuteen maljaan hänen runonsa ja tekstinsä tuoksuvat ikävältä, teokset ovat maanpaossa pitkään, kunnes tekijä oppii elämään uudessa paikassa ja kielen ikkunasta hän kurkistaa sisälle yhteiskuntaan ja alkaa tehdä maahanmuuttajan teoksia.”