On sitten kyse televisiosta, laulujen sanoituksista, televisiomainoksista, teatterista, revyistä, jalkapallosta, raviurheilusta, niistä ei voi puhua mainitsematta samalla Jukka Virtasta. Jukka Virtanen, jämsänkosken voimalaitoksenhoitajan poika, on häärinyt suomalaisessa viihdemaailmassa jo lähes viidenkymmenen vuoden ajan. Koko kansan tv-kasvo, naapuriakin tutumpi Virtasen Jukka on hauskuuttanut radiossa, televisiossa, elokuvissa, lavoilla, näyttämöillä; sanoittanut, laulanut, ohjannut, kirjoittanut, totonnut ja juonut liikaa. Jukka Virtasen elämänura on saanut osakseen tunnustusta. Vuonna 1965 hän sai yhdessä Aarre Elon ja Matti Kuuslan kanssa Montreaux'n Kultaisen ruusun TV-elokuvasta Lumilinna. Taiteen valtionpalkinnolla ja viihteen erikois-Venlalla Virtasta muistettiin vuonna 2001. Kirjassaan tämä sympaattinen urheiluhullu ja nokkela sananikkari kertoo pistämättömällä tyylillään seikkailuistaan maalla, merellä ja Ilmalassa. Virtasta viedään milloin maailmankuulun sirkuksen leijonankesyttäjäksi, milloin yökerhosta taksilla hullujenhuoneelle. Hulvattomassa veijaritarinassa löytyy synkimmästäkin balladista sävel railakkaaseen ralliin. Suomen vaatimattomimman narsistin lämmöllä Jukka Virtanen kertoo suvustaan, ystävistään, viihteen teosta ja tietysti jalkapallosta ja hevosista. Kenestäpä Jukka Virtanen ei tietäisi mojovaa anekdoottia ja osaisi sitä kertoa. Armoitetun tarinaniskijän tavoin vähiten hän säästää itseään.