Lumin ja hänen ystäviensä elämässä kaikki on sen varassa kuinka hyvin hoitaa työvuorot, jotka lähetetään kämmentietokoneelle. Lumi tekee pääasiassa purkutöitä, ja purkamista riittää, kun kaikki rakennetaan uusiksi. Työt on jaoteltu eri kirjainkoodein ja niiden mukaan jaetaan asuinpaikat. Lumi on sinnitellyt vielä yli-ikäisenäkin mukavassa soluasuntolassa, joka on tarkoitettu C- ja D-tason työntekijöille. Määräykset ovat kuitenkin tiukentumassa ja monet ajautuvat rahapulassaan epäilyttäviin ammatteihin, kuten vuokrakohduiksi tai prostituoiduiksi. Jotkut Luminkin ystävistä jäävät ilman työvuoroja, ajelehtivat asuinpaikasta toiseen ja saavat alimman turvallisuusluokituksen. Työtä on paiskittava niin tiukassa tahdissa, että lähes kaikki syövät psyykenlääkkeitä. Silti elämä rakoilee: kaupan kassajonoissa saadaan raivokohtauksia ja maasturit törmäilevät tahallaan toisiinsa ja jalankulkijoihin. Turvallisuusyhteiskunnassa lähimmäinen alkaa olla pahin uhka. Karsintavaihe on hyytävä kertomus todellisuudesta, joka lomittuu omaamme. Samalla se on silti lämmin ja inhimillinen tarina sopeutumisesta ja kumppanuudesta, siitä kuinka suuret asiat koostuvat pienistä teoista. Maarit Verronen on kirjoittanut koskettavan tarinan rinnakkaistodellisuudesta, yhteiskunnasta, jossa työ ja turvallisuus määräävät ihmiskohtaloista. Maarit Verronen puhuttelee niin nuoria kuin varttuneitakin lukijoita tieteisfantasiadiggareista perinteisen proosan ystäviin. Hän on ollut kahdesti Finlandiaehdokkaana ja voittanut useita kirjallisuuspalkintoja.