Mozartin oopperat olivat Kierkegaardin mukaan parasta, mihin taide on pystynyt. Kierkegaard jakoi ihmisen eksistenssin kolmeen eri tasoon: esteettiseen, eettiseen ja uskonnolliseen. Näillä tasoilla saivat hänen mukaansa muotonsa myös elämän eri ilmiöt, rakkaus mukaan lukien. Uskonnollisella tasolla rakkaus on rakkautta Jumalan jalkojen juuressa, eettinen rakkaus taas kulminoituu avioliitossa. Viettelijän päiväkirjan Johannes hekumoi viettelyllä ilman itse täyttymystä, mutta Mozartin oopperoiden henkilöhahmot ovat esteettisiä ahmijoita, kukasta kukkaan lentäjiä. Mozart-esseissä määritellään tällaisen rakkauden olemusta.