Sabine Kuegler vietti lapsuutensa Länsi-Papuassa, jonne hänen kielentutkijavanhempansa olivat asettuneet selvittämään eristyksissä eläneen fayu-heimon kieltä ja tapoja. Sabine-tyttö kasvoi fayuksi, hän oppi lukemaan luontoa ja viidakkoa. Elämä oli onnellista ja turvallista. 17-vuotiaana Sabine matkusti kouluun Sveitsiin ja sieltä Saksaan, vanhempiensa kotimaahan ja ihmemaailmaan, josta hän oli kuullut vain puhuttavan. Elämän viidakossa kertoo siitä, mitä sitten seurasi. Se kertoo kulttuurien yhteentörmäyksestä ja siitä, millaista viidakossa kasvaneen on elää maailmassa, jossa kelpaavat vain länsimaiset pelimerkit. Viidakossa Sabine oli oppinut taitoja ja arvoja, joilla ei yhtäkkiä olekaan mitään käyttöä. Hänen käytöstään tulkitaan jatkuvasti väärin ja hän tulkitsee itse väärin muiden viestejä. Hän tuntee olevansa ihmissusien raatelema ja vajoaa masennukseen, josta nousemiseen auttoi lopulta vain se, että hän alkoi kirjoittaa elämäntarinaansa.