Juoksemme kiireissämme kohti seuraavaa suoritusta; tänään on ehdittävä, huomenna, ensi viikolla. Jossakin mielessämme kaihertaa kuitenkin ajatus toisenlaisesta olemisesta. Se palaa, sitkeästi ja yhä uudestaan, vaikka koetamme jättää sen huomiotta ja vaientaa. Tuo ajatus on kenties sielun kutsu johonkin uuteen. Sitä kannattaa kuunnella. Tommy Hellstenin uusi teos kysyy, maltammeko pysähtyä, kohdata nykyhetkessä avautuvan ajattomuuden. Huomaammeko oman ainutkertaisuutemme ja sen ainoan elämän, joka meillä on? Katseen kääntäminen itseen avaa meille uuden maailman ja uuden tulevaisuuden. Silloin sielu voi puhua ja jokaisessa teossamme soi ajattomuus.