Ranskalainen Nobel-kirjailija Andre Gide (1869-1951) mainitsi viettäneensä Frederic Chopinin musiikin parissa enemmän aikaa kuin yhdenkään kirjailijan teosten äärellä. Gide oli etevä ja intohimoinen harrastelijapianisti, joka kaavaili lähes koko uransa ajan kirjaa Chopinin ja Robert Schumannin pianomusiikista: Schumann jäi hänen mielessään kuitenkin pian Chopinin varjoon, jonka musiikkia hän vertasi keskittyneisyydeltään ja teholtaan Charles Baudelairen runouteen. Gideä kismitti erityisesti oman aikansa pianovirtuoosien tapa soittaa Chopinia, joka ei vastannut hänen näkemystään tämän musiikin sisäisyydestä ja runoudesta ("he soittavat Chopinia niin kuin hän olisi Liszt... virtuoosilta Chopin karkaa kerta kaikkiaan"). Suunniteltu kirja ei koskaan valmistunut, mutta La Revue musicalessa julkaistiin vuonna 1931 aineistosta syntynyt essee "Notes sur Chopin", jonka Gide sisällytti myöhemmin koottuihin teoksiinsa. Päiväkirjamerkinnöillä ja muistiinpanoilla täydennetty laitos julkaistiin erillisenä kirjana vuonna 1948.